Otavan arjen sankari Anneli Lokka

Otavan arjen sankari Anneli Lokka

Kun Anneli Lokan puhelin eräänä elokuunlopun iltana soi ja tuntematon henkilö kysyi, voisivatko he tulla tuomaan "sen taulun", ei Annelilla ollut aavistustakaan, mistä oli kysymys. Että minkä? No sen "Arjen sankarin" taulun. Olivat kuulemma niin monet äänestäneet Annelin puolesta netissä. Totta se olikin, vaikka Anneli Lokka oli kyllä vahvasti sitä mieltä, että  niillä, jotka hänet tuntevat, ei edes ollut tietokoneita eikä nettiä enempää kuin Annelilla itselläänkään, mutta näytti sana kulkeneen. Siitä alkoi muutenkin puuhakkaalle Annelille epätavallinen pyöritys, tuli onnitteluja, haastatteluja ja tapaamisia, joista varmasti mieleenpainuvin oli 102-vuotiaan sotaveteraani Hannes Hynösen kohtaaminen: "Niin hauska ja sydämellinen ihminen ja sanoi kuvatessa, että paina nyt poskesi minua vasten!"
"Arjen sankari" -äänestyksen takana on Mikkelin Nuorkauppakamari. Kun Anneli Lokka on jo aikaisemmin valittu myös "Vuoden otavalaiseksi", täytyy ansioita olla jo tavallista enemmän, vaikka Anneli itse ei niitä mielellään listaisikaan.
Anneli syntyi 75 vuotta sitten Vehmaskylässä. Perheessä oli viisi lasta, jotka jäivät puoliorvoiksi, kun äiti kuoli syöpään Annelin ollessa 12-vuotias. Annelin otavalaisuus alkoi opiston kodinhoitajakoulusta. Otavasta löytyi pian aviopuolisokin, Lokan talon Pentti-poika. Perheeseen syntyi kaksi lasta, mutta omasta perheestä huolehtimisen ohella Anneli toimi opiston asuntolanhoitajana kaikkiaan 35 vuotta. Tänä aikana opisto koki monta opintolinjojen muutosta. Anneli joutui työurallaan opettamaan tuleville lähihoitajille kodinhoitotaitoja pyykinpesusta mankelointiin ja vuoteiden sijaamiseen sekä opastamaan uusia oppilaita asuntolassa elämiseen. Oli aikoja, jolloin oppilaita oli niin runsaasti, että heitä piti sijoittaa asumaan kylälle, tuli aikoja, jolloin opistossa asuvia oppilaita oli vain muutama tusina, mutta heillä jopa 12 eri kansalaisuutta, ja tuolloin Annelin tiukkaa otetta tarvittiin sovun säilyttämiseen asuntolassa.
Anneli jäi nuorena leskeksi. Pienin oli vasta vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen, isompi kolmevuotias, kun puoliso Pentti yllättäen kuoli. Alkuvuosina samassa talossa asunut anoppi auttoi lastenhoidossa, ja olihan isossa maalaistalossa karjaakin: hevonen (32-vuotiaaksi elänyt!), kanoja ja 6-8  lehmää, jotka Anneli aamuisin lypsi ennen opistolle töihin lähtöään.
Otavan järjestöelämässä Anneli Lokka on ollut monena: Liukkolan koulun johtokunnassa ja Naisvoimistelijoissa puheenjohtajana, "Vanhemman väen piirissä", kuorossa, kirkkovaltuustoonkin häntä on pyydetty. Puhumattakaan siitä, mihin kaikkeen hän on vapaaehtoisena osallistunut: toiminut yhteislauluhetkien vetäjänä milloin missäkin. Toiminut retkien vetäjänä ja leiriapulaisena. Käännellyt lukemattomat muurinpohjaletut ja paistanut pullat ja kakut kaikenlaisiin yhdistys- ja kylätilaisuuksiin. Seisoessaan monenmonet tunnit hyväntekeväisyysjärjestöjen keräyslippaiden äärellä kauppojen edessä hän on saanut kuulla hyväntahtoisia kommentteja kuten "Siinähän se Otavan kerjäläinen taas on" ja "Olisin mennyt ohi, mutta kun sinä siinä olet, niin pitäähän minun lahjoittaa". Kaiken puolijulkisen auttamisen ulkopuolelle jäävät Annelin vierailut Otavan sairaiden ja vanhusten luona ja näiden auttamiset lääkärille, kerhoihin ja juhlatilaisuuksiin. Arvokasta työtä ja tueksi omaisille on ollut kuolevien vanhusten saatteleminen levollisesti rajan yli. Seitsemän lähistöllä asuvaa lapsenlasta vaativat hekin oman osansa mummon huomiosta. Isossa talossa voivat kaikki väliin yöpyäkin yhdessä, ja mummon varastoista löytyy aina jotain itseleivottua herkkupuolta. Sankarimummoja ei ole vain saduissa.

Yläkuva: Anneli Lokan kodin valokuvanurkkaus kertoo vahvoista siteistä sukuun ja perheeseen.

Alakuva: Tehokas yhdistelmä: Anneli ja muurinpohjapannu.